Jokainen etenkin verkkomediaa seuraava huomaa usein, että juttujen otsikoilla on hyvin vähän katetta itse tekstissä. Otsikko on joko harhaanjohtava tai muulla tavoin jutun kannalta virheellinen.
Tuollainen otsikointi on media-alan itsensäkin mukaan kiellettyä. Julkisen sanan neuvoston (JSN) valvoman Journalistin ohjeen 15. kohdassa kerrotaan, että”Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.”
Media siis rikkoo itse luomiaan pelinsääntöjä eikä median itsesääntelyelin JSN näytä puuttuvan rikkomuksiin. Se voi ottaa ilman kanteluakin haluamansa asian käsittelyynsä. JSN odottanee, että joku tekee kantelun. Niin ei käyne helposti, sillä yksittäisen juttuotsikon aiheuttama mielipaha on pieni ja mahdollinen kantelija saattaisi vain kokea joutuvansa leimatuksi pikkumaiseksi.
Olemalla puuttumatta asiaan JSN onnistuu median kannalta sen tosiasialliseksi tehtäväksi tarkoitetulla tavalla: kritiikki kohdistuu joko siihen tai sitä ei nouse lainkaan ja enemmän tai vähemmän kyseenalainen kirjoittelu voi jatkua.
Vahtikoiran kirppupesu
Räväköillä tai jopa valheellisilla otsikoilla houkutellaan lukijoita toimittajien jutuille ja samalla kävijöitä lehtien verkkosivuille. Kävijöiden lukumäärä eli klikit vaikuttavat puolestaan suoraan mainostuloihin. Kyseessä on siis taloudellisista tarkoitusperistä tehty huiputus, jonka kohteina ovat paitsi lukijat myös mainostajat, joille mainostila myydään paljoudessa kävijäluvuilla tällä kertaa unohtaen, että harhauttamalla hankittu lukijaprofiili on kenties kehnokin. Mainostajat myös haluavat esiintyä myönteisesti asennoituneille, eikä varsinkaan petetyksi itsensä tunteville lukijoille.
Vaikka yhden otsikon tasolla rike ei ole suuri – kuin yksittäinen kirppu vallan vahtikoiran turkissa - on kyse silti tiedonvälityksen luotettavuudesta: Moni lukee jutusta pelkän otsikon ja sen antama mielikuva jostakin asiasta saattaa olla väärä. Puhumme siis mediatalojen tulostavoitteiden ja toimittajien vääränlaisen kunnianhimon motivoimasta pikkuvalehtelusta, joka on aivan arkisessa käytössä sen välineen parissa, jonka avulla meidän pitäisi voida hankkia edes jotenkin mielekäs ja totuudenmukainen käsitys asioiden tilasta.
Kyse on muustakin: kun vallan ja yhteiskuntamoraalin vartijaksi itsensä nimittänyt media tekee "siedättämällä" valehtelusta sallittua itselleen, se luvallistaa puolitotuudet yleisemminkin.
Viittä eri lajityyppiä
Enemmän tai vähemmän valheellisesti laadittuja otsikoita voi erottaa ainakin viittä eri lajityyppiä:
1) Jutun sisältöön nähden suoranaisesti ja tarkoituksellisesti valheelliset tai ristiriitaiset otsikot.
2) "Tyhjät otsikot", joista käy huonosti tai ei lainkaan ilmi, mitä otsikon juttu koskee. Kuvaavamman otsikon uskottanee vähentävän mielenkiintoarvoa ja samalla klikkauksia. Tällainen otsikko on usein kysymysmuodossa.
3) Linkkiansat. Median tarjoamaa antia on vain lause tai pari ja linkki jollekin toiselle sivustolle.
4) Katteettomat otsikot ja aasinsillat. Juttu käsittelee otsikon asiaa vähän tai ei lainkaan tai otsikon kenties hyvinkin merkitykselliseksi tekemä asia on joko sivujuonne, otsikkoaan pienempi tai totta vain tulkinnanvaraisesti.
5) Lapsukset. Aina ei voi onnistua - eikä kenties yritetäkään.
Tämä blogi seuraa, oikaisee ja kommentoi lyhyesti jonkin edellä kerrotun kriteerin täyttäviä juttuja otsikoineen.
Tuollainen otsikointi on media-alan itsensäkin mukaan kiellettyä. Julkisen sanan neuvoston (JSN) valvoman Journalistin ohjeen 15. kohdassa kerrotaan, että”Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.”
Media siis rikkoo itse luomiaan pelinsääntöjä eikä median itsesääntelyelin JSN näytä puuttuvan rikkomuksiin. Se voi ottaa ilman kanteluakin haluamansa asian käsittelyynsä. JSN odottanee, että joku tekee kantelun. Niin ei käyne helposti, sillä yksittäisen juttuotsikon aiheuttama mielipaha on pieni ja mahdollinen kantelija saattaisi vain kokea joutuvansa leimatuksi pikkumaiseksi.
Olemalla puuttumatta asiaan JSN onnistuu median kannalta sen tosiasialliseksi tehtäväksi tarkoitetulla tavalla: kritiikki kohdistuu joko siihen tai sitä ei nouse lainkaan ja enemmän tai vähemmän kyseenalainen kirjoittelu voi jatkua.
Vahtikoiran kirppupesu
Räväköillä tai jopa valheellisilla otsikoilla houkutellaan lukijoita toimittajien jutuille ja samalla kävijöitä lehtien verkkosivuille. Kävijöiden lukumäärä eli klikit vaikuttavat puolestaan suoraan mainostuloihin. Kyseessä on siis taloudellisista tarkoitusperistä tehty huiputus, jonka kohteina ovat paitsi lukijat myös mainostajat, joille mainostila myydään paljoudessa kävijäluvuilla tällä kertaa unohtaen, että harhauttamalla hankittu lukijaprofiili on kenties kehnokin. Mainostajat myös haluavat esiintyä myönteisesti asennoituneille, eikä varsinkaan petetyksi itsensä tunteville lukijoille.
Vaikka yhden otsikon tasolla rike ei ole suuri – kuin yksittäinen kirppu vallan vahtikoiran turkissa - on kyse silti tiedonvälityksen luotettavuudesta: Moni lukee jutusta pelkän otsikon ja sen antama mielikuva jostakin asiasta saattaa olla väärä. Puhumme siis mediatalojen tulostavoitteiden ja toimittajien vääränlaisen kunnianhimon motivoimasta pikkuvalehtelusta, joka on aivan arkisessa käytössä sen välineen parissa, jonka avulla meidän pitäisi voida hankkia edes jotenkin mielekäs ja totuudenmukainen käsitys asioiden tilasta.
Kyse on muustakin: kun vallan ja yhteiskuntamoraalin vartijaksi itsensä nimittänyt media tekee "siedättämällä" valehtelusta sallittua itselleen, se luvallistaa puolitotuudet yleisemminkin.
Viittä eri lajityyppiä
Enemmän tai vähemmän valheellisesti laadittuja otsikoita voi erottaa ainakin viittä eri lajityyppiä:
1) Jutun sisältöön nähden suoranaisesti ja tarkoituksellisesti valheelliset tai ristiriitaiset otsikot.
2) "Tyhjät otsikot", joista käy huonosti tai ei lainkaan ilmi, mitä otsikon juttu koskee. Kuvaavamman otsikon uskottanee vähentävän mielenkiintoarvoa ja samalla klikkauksia. Tällainen otsikko on usein kysymysmuodossa.
3) Linkkiansat. Median tarjoamaa antia on vain lause tai pari ja linkki jollekin toiselle sivustolle.
4) Katteettomat otsikot ja aasinsillat. Juttu käsittelee otsikon asiaa vähän tai ei lainkaan tai otsikon kenties hyvinkin merkitykselliseksi tekemä asia on joko sivujuonne, otsikkoaan pienempi tai totta vain tulkinnanvaraisesti.
5) Lapsukset. Aina ei voi onnistua - eikä kenties yritetäkään.
Tämä blogi seuraa, oikaisee ja kommentoi lyhyesti jonkin edellä kerrotun kriteerin täyttäviä juttuja otsikoineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ja linkkivinkit menevät ylläpidon tarkistettaviksi. Kaikki aihepiiriä koskevat kommentit ja vinkit julkaistaan valikoimatta, elleivät ne ole lainvastaisia. Tällä menettelyllä suojellaan blogia turhilta väärinkäytösilmoituksilta.